Mitä se on?

Wikipedian mukaan Ystävyys on kahden ihmisen välinen ihmissuhde, joka on tuttavuutta läheisempi, mutta seurustelusuhdetta etäisempi. Se on vapaaehtoinen ja tasa-arvoinen suhde, jonka osapuolet viettävät usein vapaa-aikaansa yhdessä ja keskustelevat henkilökohtaisista asioistaan.

Viime aikoina olen pohtinut paljonkin ystävyyttä. Mitä se mulle merkitsee? Ja millainen ystävä itse olen?

Wikipedian kanssa olen yhtä mieltä siitä, että ystävyys on kahden ihmisen vapaaehtoinen ja tasa-arvoinen suhde, mutta tuosta vapaa-ajan viettämisestä yhdessä USEIN olen hiukan eri mieltä. Mulle ystävyys on tietynlaista vastavuoroista yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka säilyy vaikkei yhteyttä aina välttämättä tiuhaan pidettäisikään ja se perustuu ehdottomaan rehellisyyteen. Toisinaan se on pitkiä keskusteluja ja toisinaan sanatonta kommunikaatiota. Se on luottamusta ilman tuomitsemista, vaikkei samaa mieltä asioista aina oltaisikaan. Se on halauksia ja jaettua iloa, mutta joskus myös kyyneleitä ja tiukkoja rutistuksia. Onnea on ystävä, joka iloitsee saavutuksistasi kuin omistaan ja jonka edessä uskallat olla myös heikko ja epäonnistunut. Ystävät auttavat läpi elämän karikkojen, tukevat hankalissa elämänvaiheissa ja iloitsevat, kun iloon on aihetta.

Pyrin itse olemaan mahdollisimman hyvä ystävä, vaikken aina siinä onnistuisikaan. Haluan kuulla säännöllisesti mitä ystävilleni kuuluu ja missä mennään. Haluan tsempata ja auttaa. Toisinaan onnistuen siinä paremmin ja toisinaan taas huonommin arjen viedessä mukanaan – mutta onneksi on ystäviä, jotka ymmärtävät tämänkin. Ystävyys ja yhteydenpito pitää mielestäni perustua vapaaehtoisuuteen, ilman velvollisuuksia.

Siitä olen erittäin vakuuttunut, että ystävät ovat meidän jokaisen terveydelle ja hyvinvoinnille tärkeitä. Länsimaisessa nyky-yhteiskunnassa eletään valitettavasti hyvin yksilökeskeisesti, unohtaen että asioiden jakaminen, toisten auttaminen ja avun pyytäminen tekee elämästä merkityksellisempää. Yritetään pärjätä elämänpompuissa yksinään, näyttäytyen muille vahvana ja pärjäävänä. Todellisuudessa kuitenkin noita elämänpomppuja mahtuu jokaisen matkan varrelle ja niiden jakaminen toisen kanssa laajentaisi näkökulmaa ja keventäisi oloa.

Montako ystävää ihminen sitten tarvitsee? Mielestäni yksikin hyvä sellainen riittää.

Joillakin ei ole yhtään ja joillakin taas voi olla hyvinkin laaja kaveri- ja tuttavapiiri, muttei yhtään ystävää ja molemmat tilanteet saattavat aiheuttaa suurta surua ja kuulumattomuuden tunnetta. Toisaalta vaikka ihminen olisi parisuhteessa tai hänellä olisi perheenjäseniä, hänestä voi silti tuntua, ettei ole ketään, kuka ymmärtäisi tai ketään kenen kanssa jakaisi arjenajatukset. Ja toisaalta taas yksinasuva ei todellakaan automaattisesti koe olevansa yksinäinen.

Tutkimusten mukaan suomalaisista suurin osa kärsii yksinäisyydestä ja samaan aikaan masennus ja mielenterveysongelmat lisääntyvät. Se on mielestäni erittäin huolestuttavaa ja pistää miettimään olisko jotain tehtävissä…

Ystävyyssuhteet osaavat joskus olla myös haasteellisia ja niihin saattaa tulla säröjä. Ystävien välillä voi olla kipeitäkin asioita, joista he eivät pysty puhumaan. Joskus kyseessä voi olla toisesta osapuolesta hyvinkin mitättömän tuntuinen asia, joskus taas ystävä ei ole pystynyt olemaan toisen toivomalla tavalla tukena silloin kun toisella olisi ollut tarve sille. Ystävä saattaa etääntyä tai käyttäytyä kummallisesti, ja sen seurauksena luottamus alkaa horjua. Ystävä saattaa myös arvostella, piikitellä ja sulkea korvansa täysin toisen asioilta, jolloin ainoastaan hänen kokemuksillaan on merkitystä.

Jos ystävyys alkaa hiertää kannattaa se mielestäni ottaa puheeksi. Ihminen muuttuu ajan myötä, eivätkä ystävätkään pysy vuodesta toiseen samanlaisina. Ystävä voi olla kuormittavassa elämäntilanteessa ja purkaa turhautumistaan luotettavana pitämälleen ihmisille. Joskus taas ystävän tuen tarve kasvaa niin suureksi, ettei siihen pysty vastaamaan tai ilkeily saattaa aiheuttaa kohtuutonta mielipahaa. Arvostelu, kritiikki ja epäystävällinen käytös eivät kuulu mihinkään ihmissuhteeseen, eikä niitä ei tarvitse sietää myöskään ystävältä.

Miten sitten olla hyvä ystävä?

Perusasioita lienee olla kiinnostunut toisen elämästä ja kysyä mitä kuuluu. Ja myös halua kuunnella ja kuulla vastaus, ei siis mitään smalltalkkia. Varaa siis kiireetöntä ja häiriötöntä aikaa silloin tällöin ystävällesi.